Senioritanssien iloa ja yhteisöllisyyttä Pihlajansalissa

Ystävänpäivän teemalla järjestetyt senioritanssit toivat hymyn huulille ja lämpimän tunnelman DiakonKylän Pihlajansaliin 12. helmikuuta. Ensimmäiset osallistujat saapuivat jo hyvissä ajoin. Päälle on valittu parhainta: kauniita hameita, joiden helmat pyörähtävät tanssin mukana, ja tanssikengät, jotka on kaivettu esiin kaapista tätä hetkeä varten. Ilmassa on odotusta ja iloa.

Lahja ja Margitta olivat paikalla jo ennen tanssien alkua. He istuivat vierekkäin, punaiset puserot yllään, ja odottivat innolla tulevaa iltapäivää. ”Täällä on aina niin mukava tunnelma”, Margitta kertoi. ”Ei tarvitse tanssia, jos ei pysty – musiikin kuuntelu ja jutustelu muiden kanssa on ihan yhtä mukavaa.”

Tanssitapahtuman avasi DiakonAsumisen yksikönjohtaja Sari Haapalainen toivottaen kaikki lämpimästi tervetulleiksi. Tervetulopuheessaan hän myös kertoi hauskan puujalkavitsin: ”Mitä mummo teki päivätansseissa? – Otti tilaisuudesta vaarin!” Vitsi sai valtavan naurun aikaan salissa ja loi heti alusta saakka rennon ja iloisen ilmapiirin.

Musiikki kutsui liikkumaan – rollaattorin tai pyörätuolin kanssa tai ilman

Esiintymässä oli karismaattinen Esa-Tapio, jonka sointuva, matala ääni täytti salin nostalgisilla ja uudempienkin kappaleiden sävelillä. Hän jutusteli rennosti lauluosuuksien lomassa ja rohkaisi yleisöä tanssilattialle: ”Tanssimaan voi tulla, vaikka mukana olisi rollaattori tai pyörätuoli. Pääasia on, että nautitte musiikista!”

Tanssilattialle suuntasikin monenlaisia tanssijoita – jotkut pyörähtelivät tanssikengissään kuin nuoruuden kesäilloissa, toiset nauttivat musiikin rytmistä istualtaan jalkaansa tahdissa heilutellen. Yksi tanssijoista erottui tanssilattialla, hän oli energinen 93-vuotias herrasmies, joka ei malttanut pysyä poissa parketilta. ”Vaimoni opetti minut tanssimaan lasten kasvettua isoiksi. Minulle tanssi on hyvää liikuntaa, joka pitää mielen virkeänä ja kunnon kohdallaan. Näin ilmoituksen Satakunnan Kansan menopalstalla ja päätin tulla ensimmäistä kertaa mukaan. Täällä on mielestäni todella mukava tunnelma, ja aion ehdottomasti tulla uudestaan tanssimaan heti, kun seuraavat tanssit järjestetään. Miehiä tosin voisi olla enemmän, jotta kaikki halukkaat naisetkin pääsisivät tanssimaan.””, hän kertoi hymyillen.

Tanssin iloa yhdessä

Tanssijat Pirkko ja Risto olivat saapuneet paikalle kaupungista. Heille tanssi on rakas harrastus, ja he käyvät tansseissa jopa pari kertaa viikossa. ”Meidän yhteinen tarinamme alkoi tansseista”, Pirkko hymyili ja vilkaisi miestään. Risto kertoi olevansa tanssiseura Sekahaun perustajajäsen. ”Tanssi on meille iloa, yhdessäoloa ja liikuntaa samassa paketissa”, hän kuvaili. Heidän mielestään Pihlajansalin tapahtumassa oli mukavaa, että tanssilattialla oli hyvin tilaa ja tunnelma oli lämmin ja vastaanottavainen.

Muistoja ja musiikin iloa

Rokin soidessa tanssilattialla nähtiin entinen discoemäntä, joka tanssi hymyssä suin muistellen 70-luvun discoiltoja. ”En voinut vastustaa – musiikki vei mukanaan”, hän naurahti hengästyneenä tanssin jälkeen.

Salin reunalla istui rouva, joka kertoi tanssineensa nuoruudessaan paljon, mutta joka ei enää pysty tanssia. ”Ei se haittaa. Esa-Tapion ääntä on niin mukava kuunnella ja tässä on hyvä tunnelma”, hän totesi ja naputti rytmiä kädellään.

Yhteisöllisyyttä ja kohtaamisia

Senioritanssit olivat paljon muutakin kuin tanssia – ne olivat kohtaamisia, muistoja ja uuden ystävyyden alkuja. ”Täällä on helppo jutella ihmisten kanssa”, Margitta kuvaili. ”Musiikki ja hyvä mieli yhdistävät meitä kaikkia.”

Iltapäivän päätteeksi Esa-Tapio lauloi kappaleen ”Viimeinen valssi”. Monet tarttuivat vielä kerran tanssipariansa käsistä ja pyörähtivät lattialle. Viimeisten sävelten soidessa salissa vallitsi haikea, mutta onnellinen tunnelma.

”Koska pidetään seuraavat tanssit?” kuului useampi kysymys, kun osallistujat alkoivat tehdä kotiinlähtöä.

Pihlajansalin senioritanssit osoittivat jälleen kerran, ettei tanssimiseen tarvita täydellisiä askeleita – riittää, että antaa musiikin tuoda iloa sydämeen ja hetken yhdessäolon lämpöä arkeen.

Tanssit ovat loistava tilaisuus nauttia musiikista, liikkua omien voimien ja mahdollisuuksien mukaan sekä kohdata uusia ja vanhoja tuttavia.

”On hienoa nähdä, kuinka musiikki ja tanssi yhdistävät ihmisiä iästä ja kunnosta riippumatta”, kertoo tapahtuman järjestäjä. ”Tänne ovat tervetulleita kaikki, myös rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. Tärkeintä on ilo ja yhdessäolo.”

Niinpä salista poistuttiin kotiin hymyssä suin, sydämissä lämpö ja mielessä jo seuraavat tanssit. Täällä saa nauttia elämästä – askel kerrallaan, omalla tyylillä.