Muistojen poluilla
Julkaistu:Sairaanhoitajamme Riitta Pöysti on päässyt monille, sydäntä koskettaville matkoille muistojen maailmaan. ”Muistojen kautta on ihmisen luo lyhyempi matka” – moni asia on helpompi ymmärtää, kun tietää mistä ihminen on tullut ja mitä hän on kokenut.
Työni ikäihmisten kanssa on kuljettanut minut muistojen teille. Jo vuosien ajan, olen lumoutunut muistoista. Muistot ovat kuin sadusta, mutta satu onkin totta. Jo nuorena hoitajana ymmärsin, että juuri muistoilla on erityistä merkitystä ja voimaa. Muistot ovat polku nuoruuteen ja lapsuuteen. Nyt vanhempana olen ymmärtänyt, että polku johtaa myös toiseen suuntaan, nuoruudesta tähän hetkeen. Muistot ovat tehneet ihmisestä, sen mitä hän nyt on. Polkua voikin siis kulkea molempiin suuntiin.
Koskettavat muistot
Juuri muistojen kuuleminen ja niiden uudelleen eläminen, ovat olleet työurani koskettavimpia hetkiä. Olen päässyt mukaan rekeen, joka on kuljettanut pientä poikaa aattoaamuna joulukirkkoon. Aisakellon ääni on ollut melkein kuultavissa vanhuksen pienessä huoneessa.
Olen saanut olla kuulemassa kertomusta, missä kylmänä pakkasiltana on maattu peläten korsussa, pommitusten jylistessä taustalla. Tämän muiston myötä ymmärsin, miksi sen kertoja vielä 92- vuotiaanakin nukkui pää kokonaan peiton alla.
Olen ollut jakamassa muistoa, jossa kuoleva äiti on kieltänyt lastaan tulemasta lähelleen, suojellakseen tätä tuberkuloosi tartunnalta. Kun olen tällöin katsonut kertojan ryppyistä kättä kepin kahvassa, olenkin nähnyt siinä pienen lapsen käden ojentumassa sairasta äitiään kohti.
Muistojen kautta on ihmisen luo lyhyempi matka
Nämä ”vanhojen sydänten” kertomukset ovat olleet ja ovat yhä hoitotyön hienoimpia hetkiä, helmiä. Kaikessa karuudessaankin, muistojen kautta ihmisen luokse on lyhyempi matka. Jos emme tiedä mistä ihminen on tullut, meidän on vaikea tietää, mitä hän on nyt. Vaikka muisti olisi mennyt, muistot ovat jääneet.
Vanhoissa ihmisissä kiteytyvät parhaimmillaan kolme eniten arvostamaani asiaa. Niitä ovat elämänkokemuksen tuoma viisaus, kiitollisuus ja kohtuullisuus. Tässä hetkessä näiden arvojen tunnistaminen on yhä vaikeampaa. Kaikkea pitää olla paljon, mikään ei riitä. Kiitollisuus elämää kohtaan on katoamassa.
”…muistojen kautta ihmisen luokse on lyhyempi matka. Jos emme tiedä mistä ihminen on tullut, meidän on vaikea tietää, mitä hän on nyt.
Muistojen aidot helmet
Usein vanha ihminen, joka palaa muistoihinsa, saa niistä voiman tähän aikaan. Usein on myös niin, että muistelija tuntee kiitollisuutta mennyttä elämää kohtaan. Vanhan ihmisen nykyistäkin elämää seuraa elämänkokemuksen luoma kohtuullisuus. Vaikeidenkin kokemuksien kautta elämä kyetään suhteuttamaan omiin, välillä hyvin pieniin puitteisiinsa. Haluankin herätellä meitä kaikkia kuuntelemaan ja muistamaan, myös muistelemaan.
Muistot tulevat vuosien takaa ja on selvää, että aika kultaa ja toisaalta kuluttaa niitä. Kuitenkin vasta ajan rattaiden kovissa hampaissa muistot hioutuvat helmiksi. Muistojen helmiä ei ole hukattavaksi. Helmet kimaltelevat aitouttaan, ilon ja surun kyynelten heijasteissa.
Miten kiitollinen olenkaan, että olen saanut tehdä tätä työtä ja olla kuulemassa unohtumattomia muistoja. Vaikka minulla on vain muistoja muistoista, ovat ne parasta ja kalleinta, mitä olen työstäni vanhusten kanssa koskaan saanut.
”Kuitenkin vasta ajan rattaiden kovissa hampaissa muistot hioutuvat helmiksi. Muistojen helmiä ei ole hukattavaksi. Helmet kimaltelevat aitouttaan, ilon ja surun kyynelten heijasteissa.”
Palvelukoti Honkalan matkan päättyessä
Palvelukoti Honkalan 60 vuotta kestäneen toiminnan, vanhainkotina ja sittemmin tehostetun palveluasumisen yksikkönä, päättyessä, ovat monet työtoverinikin muistelleet tapahtumia vuosien varrelta. Haikeutta on ollut ilmassa, mutta muistot siis elävät edelleen.
Kiitos muistoista muistojen kertojille, mutta myös pian entisille työtovereilleni Honkalassa.
Kiitollisuutta tuntien liitän tähän vanhan valssin kauniit säkeet, jotka taas kerran kuljettavat meidät muistojen uskomattomille poluille.
Muistojen valssi – Reino Helismaa
”Valssi soi, mieleen toi
Ajan sen entisen
Muiston kauniin mieleen tuo
Valssin vanha sävelvuo
Muistojen menneitten
Valssi soi, hiljaa soi
Kaikki häipyy unholaan
Muisto saapuu uudestaan
Säveliin, menneisiin
Ystäviin rakkaisiin
Onnenmaille riemukkaille
Valssi vanha meidät vie
Muistojen armaitten
Sävelten entisten
Hurma säilyy, siellä päilyy
Kirkas, kaunis muiston tie”
