Kotihoidon arkea ja juhlaa
Julkaistu:Kirjoituksessa DiakonKotihoidon Satu Säike pohtii kotihoidon arkea, eri sukupolvien kohtaamisia ja isiä näin isäinpäivän lähestyessä.
Kotihoidosta on keskusteltu paljon viime aikoina. Kansallinen suuntaus ja tavoite on, että ikäihmiset voisivat asua omissa kodeissaan elämänsä loppuun asti tai ainakin mahdollisimman pitkään. Kotona asuminen edellyttää toimivien palveluiden saamista kotiin. Vaikka monet ikäihmiset tulevatkin hyvin toimeen itsenäisesti tai omaisten avun turvin, on suuri joukko myös niitä, jotka tarvitsevat apua ja tukea arkeensa ja selviytymiseensä yhteiskunnan eri palveluntarjoajilta.
Kotihoito on välittämistä, asiakkaan asemaan asettumista ja tiimityötä
Kotihoidon laadusta on myös keskusteltu paljon. Olemme saaneet lukea hoitajien kiireestä ja siitä, kuinka ovella käydään vain nopeasti kurkkaamassa. Se ei kuitenkaan ole koko todellisuus, vaan vain kärjistetty ääripää.
Kotihoito on monelle hoitajalle unelmatyöpaikka ja moni asiakas on aidosti tyytyväinen saamaansa kotihoitoon. Kotihoidon hoitaja on monelle ikäihmiselle ainoa tuulahdus kodin ulkopuolelta. Lyhyemmässäkin hetkessä ehditään vaihtaa kuulumiset ja kuunnella mielessä olevat asiat. Hoitajan hääräämistä on mukava seurata, neuvoa mitä tällä kertaa laitetaankaan aamupalaksi, samalla rupatellen tai joskus vaan tyytyväisenä hiljaa katsellen.
Työ kotihoidossa on vaativaa. Hoitajan täytyy todella osata asettautua asiakkaan asemaan. Joka kerta asiakkaan luota lähtiessä on mietittävä, pärjääkö tämä ihminen nyt seuraavaan käyntiin saakka. Ovatko kaikki tarvittavat asiat hänen ulottuvillaan, onko kotona turvallista olla. Jos tuntuu siltä, ettei ole, mitä tehdä? Soittaako omaiselle vai ambulanssin? Onko tarvetta järjestää lisäkäyntejä kotihoidosta? Itsenäisiä päätöksiä täytyy osata tehdä. Työ on kuitenkin myös tiimityötä oman hoitotiimin kesken sekä yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat mm. lääkärit, sosiaalityöntekijät, fysioterapeutit, vapaaehtoiset tai seurakunnan työntekijät.
”Joka kerta asiakkaan luota lähtiessä on mietittävä, pärjääkö tämä ihminen nyt seuraavaan käyntiin saakka. Ovatko kaikki tarvittavat asiat hänen ulottuvillaan, onko kotona turvallista olla.”
Tyytyväinen asiakas on paras kiitos
Kotihoito vaatii tekijöiltään ammattitaitoa sekä luovuutta selvitä ja löytää parhaat toimintatavat aina erilaisissa ympäristöissä ja erilaisten asiakkaiden kanssa. Työ on myös äärimmäisen palkitsevaa. Tyytyväinen asiakas tuo hyvän mielen itsellekin.
Moni asiakas kiittää tehdystä työstä heti, aidosti ja lämpimästi. Joskus on muistettu itse tehdyillä runoilla, valokuvilla ja korteilla. Joskus positiivisia palautteita tulee vielä vuosienkin päästä, kun kohtaat sattumalta jonkun omaisen, joka kertoo kuinka tärkeitä hoitajien käynnit olivat hänen läheiselleen.
Joskus uusi asiakas on aluksi epäluuloinen kotihoitoa kohtaan. Kun on tottunut aina pärjäämään itse, voi ulkopuolisen avun vastaanottaminen olla ensin vaikeaa. Hienolta tuntuu silloin, kun tämä ihminen tottuu uusiin hoitajiin ja alkaakin odottaa heidän käyntejään, eikä enää itsekään haluaisi ilman ollakaan. Paras kiitos on se, kun näkee että asiakas on tyytyväinen ja hänen on hyvä olla.
Eri-ikäisten kohtaamiset rikastavat elämää
Työskennellessäni itse nuorena terveydenhoitajana kotihoidossa vaikutuin ikäihmisten elämänkokemuksesta ja viisaudesta. Heidän tarinoitaan omasta nuoruudestaan oli hienoa ja mielenkiintoista kuunnella. Omat isovanhempani olivat jo kuolleet, lukuun ottamatta kaukana asuvaa mummoa, jota näki vain harvoin. Ehkä siksikin asiakkaiden kanssa juttelu tuntui kovin tärkeältä.
Kotihoidon asiakkaille on rikkaus, että hoitajina työskentelee eri ikäisiä ihmisiä. Kotihoidossa asiakkaiden ja hoitajien erilaiset persoonat tulevat hyvin esiin. Jonkun kanssa kerrotaan hauskoja juttuja ja nauretaan niin ettei loppua tahdo tulla. Toisen kanssa voidaan laulaa tuttuja lauluja tai keskustella yhteisistä mielenkiinnon kohteista.
Kotihoidossa on hienoa juuri se, että asiakas saa olla oma itsensä. Oma värikäs persoonaansa omine tapoineen tai joskus kaikkeen tyytyväinen sopeutuja. Kuka sitten millainenkin, kaikki me olemme yhtä tärkeitä. Omassa kodissaan jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on ja ulkopuoliset tulevat sinne asukkaan ehdoilla. Itsemääräämisoikeus ei ole kotihoidossa vain sana vaan se on lähtökohta.
”Omassa kodissaan jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on ja ulkopuoliset tulevat sinne asukkaan ehdoilla.”
Kotihoidon asiakassuhteet ovat usein pitkiä. Ensin avuntarve voi olla vähäistä, vaikka apua kaupassa käymiseen tai suihkussa käymiseen kerran pari viikossa. Vähitellen avun tarve saattaa lisääntyä, jokapäiväisissä askareissa auttamiseen. Siinä tulevat jo hoitajat hyvin tutuiksi ja läheisiksi.
Tärkeät isät ja tärkeä isyys
Juhlapäivät ovat juhlallisia myös kotihoidossa. Tulevana sunnuntaina vietetään isänpäivää. Isän ja isoisän rooli on myös monelle kotihoidon asiakkaalle tärkeä.
Vanhan ja nuoremmankin miehen silmät syttyvät loistamaan, kun hän ylpeänä kertoo lastensa tai lastenlastensa saavutuksista ja kuulumisista. Yhdessä hoitajan kanssa katsellaan valokuvia lapsenlapsista tai postissa tulleita isänpäiväkortteja. Jollekin päivänsankarille autetaan juhlavaatteet ylle ja laittaudutaan muutenkin juhlakuntoon, jos tiedossa on syömään lähtö ravintolaan tai lasten luokse. Toisella voivat lapset asua kaukana, silloin voidaan auttaa Skype-yhteyksien avaamisessa tai perinteisissä puheluissa, jos itsellä ei aina enää puhelimeen vastaaminen onnistu. Jollekin on ehkä hankittu täytekakku ja muita herkkuja tarjottavaksi lasten vierailuja varten.
Toisaalta päivään mahtuu myös haikeutta. Joku muistelee jo edesmennyttä isäänsä tai puolisoaan, lastensa isää. Joku suree menetettyä yhteyttä lapsiinsa.
Isä on omien kokemusteni perusteella usein lastensa elämässä se, joka asettaa rajoja, viljelee huumoria, innostaa ja kannustaa sinnikkyyteen, opettaa erilaisia käden taitoja. Isät usein antavat myös hyvän esimerkin siinä, että osaavat ottaa aikaa myös itselleen, laiskotella hyvällä omalla tunnolla ja nauttia elämästä. Isä on usein vielä aikuisillekin lapsilleen aito ihailun ja rakkauden kohde, kaikkine puutteineenkin. Isän ikääntyessä saattaa esim. muistisairaus muuttaa rooleja niin, että vanhasta perheen päästä tuleekin hauras ja hoivattava. Silloinkin läheisyys ja arvostava kohtaaminen on tärkeää.
Kotihoidossa hoitaja on asiakkaan lähellä ja tukena kaikenlaisissa tunteissa ja tilanteissa. Hoitaja ei kuitenkaan korvaa omien lasten ja läheisten tärkeyttä. Toivottavasti kaikki isät saavat tulevana sunnuntaina viettää omannäköistään mukavaa päivää, nauttien lasten ja lastenlasten seurasta ja soitoista.
”Kotihoidossa hoitaja on asiakkaan lähellä ja tukena kaikenlaisissa tunteissa ja tilanteissa. Hoitaja ei kuitenkaan korvaa omien lasten ja läheisten tärkeyttä.”
Satu Säike