Koti
Julkaistu:Keittiön seinällä raksuttaa vanha kello. Anopin lahjoittamana se on ollut kunniapaikalla harjannostajaisista lähtien. Keittiön ovenpielessä taas näkyy pieniä viivoja lyijykynällä tehtynä. Siinä mitattiin lasten kasvua aikoinaan. Toisessa ovenpielessä näkyvät lastenlasten pituuskasvun merkit.
Tämä talo tulvii muistoja. Vanha sohva tarjosi monesti hetken levon työpäivästään väsyneelle. Nurkassa pölyä keräävällä pianolla itsekin aikoinaan paljon soitteli. Makuuhuoneiden seinissä näkyy nastojen jälkiä piirustusten kiinnittämisestä. Talon seinät ovat todistaneet monet iloiset hetket, hiljaisina ottaneet vastaan riidat ja itkutkin. Nähneet elämän.
Ei tämä ole ollut koskaan talo. Tämä on ollut koti. Monien vuosikymmenten ajan yhden perheen turvasatama. Nyt keittiön pöydän vieressä istuu iäkäs nainen ikkunasta syksyn maisemaa katsoen. Mieli täynnä elettyä elämää. Naapurit ovat vaihtuneet tai naapuritalot ovat hylättyjä. Rakas puutarha jäi oman onnensa nojaan ikääntymisen tuomien vaivojen tullessa vakiystäviksi.
Uusi hyvä elämänvaihe
Tiedättekö, ohessa kuvattu tilanne on arkipäivää monelle ikääntyneelle. Varsinkin syksyn saapuessa nykyisen kodin haasteet nousevat esiin. Päätös muutosta on aina suuri olipa kyse kerrostalossa asuvasta tai omakotitalossaan elelevästä ikääntyvästä. Tällä viikolla vietämme valtakunnallista Vanhustenviikkoa. Sen yhtenä teemana on asumisen ennakointi. Ikääntyessä asuinympäristön merkitys arjen sujumisessa korostuu.
Hyvässä ikääntyneiden asumisympäristössä on esteettömät, turvalliset ja kauniit asunnot. Meillä on täällä DiakonKylässä niiden lisäksi jotain muutakin ikääntyneelle tärkeää. Täällä odottaa uusi hyvä elämänvaihe. Tänne voi muuttaa jo silloin, kun vielä ajelee autollaan mökille kesästä nauttimaan. Täällä on turvallista ottaa vastaan väistämättä eteen tulevat ikääntymisen tuomat muutokset. Tietäen, että kodissaan voi pysyä palveluiden avulla voimavarojen vähentyessä.
”Täällä on turvallista ottaa vastaan väistämättä eteen tulevat ikääntyminen tuomat muutokset.”
Toivoisin voivani istahtaa sinne keittiönpöydän ääreen ikääntyneiden nykyisiin koteihin. Kertoa eletyn elämän kulkevan muistoissa ihmisen mukana uuteenkin kotiin. Aikanaan muuttostressi rauhoittuu ja tavarat löytävät paikkansa. Silloin ikkunasta näkyvä maisema houkuttaa lähtemään tutkimaan ympäristöä.
Niin sitä löytää puistonpenkit mäntyjen juurella. Näkee mustikkamättäät sekä puiden rungoilla kiipeilevät oravat. Saa istua kauniiseen Pihlajasaliin nauttimaan maukkaasta lounaasta. Ostaa samalla kaupasta sitruunapullat ystävän vierailua varten. Oman kerrostalonsa asukkaisiin voi tutustua yhteistiloissa kahvikupin ääressä tai vaikka vappujuhlassa kuohuviinilasi kädessään. Talvella kävellä grillikodalle makkaraa paistamaan lumen naristessa jalkojen alla.
Ikääntyvän asuminen on meillä mm. toritapahtumia, piipahdus kirjastoautossa, kaupungilla käynti Citybussilla, kuorossa laulamista, digitaitojen opettelua, kuntosalia, uima-altaan lämpimään veteen laskeutumista ja erilaisten yhteishetkien tuomaa yhteisöllisyyden tunnetta. On mahdollista nauttia toiveensa mukaan hiljaisuudesta tai hakeutua tekemisen ääreen.
Ikääntyminen nähdään usein luopumisen ja haasteiden kautta. Haastaisinkin ihmisiä miettimään tätä näkökulmaa ikääntymisestä: Entä jos se olisikin aikuisten ihmisten elämänvaihe, jossa valtavalla elämänkokemuksella varustettuna on viimeinkin aikaa itselleen? Jospa se olisikin ajanjakso, jossa helppo asuminen yhdistyisi aktiiviseen arkeen?
Muutto DiakonKylään on uuden hyvän elämänvaiheen alku. Erään yli 90-vuotiaan asukkaan sanoin: “Eihän tässä millään ehdi vanhentua, kun on vielä niin paljon elämässä nähtävää!”
”Toivoisin voivani istahtaa sinne keittiönpöydän ääreeen ikääntyneiden nykyisiin koteihin. Kertoa eletyn elämän kulkevan muistoissa ihmisen mukana uuteenkin kotiin.”
