Joulu lähestyy pikavuorolla – ja kaikki on jotenkin valoisampaa
Julkaistu:Tunnustan heti, että olen perinpohjaisesti jouluihminen. Kaikenlainen jouluun liittyvä valmistelu on minusta kivaa ja yleensä onnistun saamaan melkoisen mylläkän kotona aikaiseksi. Pidän leipomisesta (ehkä turhan monia sortteja kuitenkin), joulukoristeista, valoista, lahjojen antamisesta ja erityisesti siitä, että saan perheeni saman katon alle viettämään joulua.
Muu perhe ei välttämättä ole yhtä ihastunut lanttulaatikon tuoksuun ja ilmassa leijuvaan jauhopölyyn. Eikä siihen, että päätyvät osallistumaan mattojen tamppaukseen ja pölyjen pyyhintään. Oleellista ei kuitenkaan ole lopputulos vaan itse tekeminen.
Siinä missä minulle joulu on riemullista, toiselle se voi olla ahdistavaa ja yksinäistä. Paula Vesalan laulussa Kirje Joulupukille on säe: ”Moni on myös yksinäinen, toivoo sinulta, Että edes pukki tulis käymään jouluna”. Mekin Diakonilla keräsimme joulukasseja yksinäisille henkilöille, että edes joku huomioisi – kiitos siitä kaikille osallistujille.
Jonkun valinta on olla myös yksin jouluna – omassa rauhassa. Kaikki eivät pidä melskeestä ympärillään. Ympäröivä juhlan tuntu riittää.
Erityisen kauniita ovat erilaiset ulkona olevat valot. Nyt kun on lunta niin valot ikään kuin tuikkivat yössä. Lähdin yhtenä iltana töistä ja pysähdyin DiaLinnan eteen ihastelemaan parvekkeilta tuikkivia tähtiä, kynttilöitä ja valonauhoja. Olisin ottanut kuvan niistä, mutta en uskonut sen tekevän oikeutta tunnelmalle.
Tänä jouluna meillä on melkoisen paljon melskettä. Nuorin poikani asuu tilapäisesti oman kotinsa remontin vuoksi luonamme perheineen. Hänen perheeseensä kuuluu puoliso ja 1v 10 kk ikäinen tytär sekä kaksi koiraa. Lisäksi vauva on syntymässä vielä joulun aikaan. Meille saapuu myös tyttäreni puolisoineen ja kahden lapsen kanssa (9 kk ja 4 v) sekä vanhin poikani. Tilaa on rajallisesti käytössä nyt kun nuori perhe asustelee meillä ja vanhan rintamamiestalon alakerta tulee natisemaan liitoksissaan. En edes uskalla ajatella, miten koirat ottavat joulupukin vastaan.
Joulukoristeiden määrää täytyy varmaankin rajoittaa pienimpien lasten takia (ei mitään suuhun mahtuvaa eikä rikkoutuvaa) ja kuusenkarkit voi unohtaa kokonaan. Joulusiivous kannattaa tehdä vasta joulun jälkeen, riittää kun imuroi isoimmat koirankarvat ja lattialle pudonneet maissinaksun palaset. Lahjoille on keksittävä hyvät piilot, ettei joulupukin uskottavuus mene. Ruokahuoneen pöytä on hyvä laittaa keskemmälle, sillä joulupöydässä on 10 tuolia ja niistä kaksi on syöttötuolia.
Kaikki tämä on kuitenkin minusta ihanaa ja odotan yhteistä aikaamme innolla. Se, että ympärillämme on rakkaita ihmisiä jakamassa yhteistä ilonpitoa ja juhlaa, korvaa monin kerroin kaiken vaivan ja valmistelun. Ja se jännityksen määrä, mikä liittyy pienen lapsen jouluun – ollapa vielä niin luottavainen. He uskovat täysillä joulun ihmeellisyyteen.
Osa Diakonin väestä viettää joulua työssä. Heidän joulunsa on erilainen. He tuovat iloa ja turvaa iäkkäille asiakkaillemme. Yhteisessä joulunvietossa tai sen valmistelussa on jotakin äärimmäisen tärkeää – läsnäoloa ja iloa. Näiden merkityksellisten hetkien voimalla jaksaa arkeakin paremmin.
Lämpöisiä joulun hetkiä kaikille töissä oleville. Te turvaatte monen joulun vieton.
Nautitaan yhteisistä hetkistä läheisten parissa perhejuhlassa tai jos emme voi olla yhdessä niin nettiyhteyksien tai puhelimen kautta. Jos läheisemme on jo poisnukkunut niin voimme muistaa häntä lämpimin ajatuksin ja sytyttää kynttilän hänen muistolleen.
Iloista ja riemullista Joulun aikaa!
Joulutonttu Tarja
Kiitos kauniista joulunajatuksista! Hyvää joulua!