Muutoksia ja murroksia
Julkaistu:Maailma on muuttunut monella tapaa viime vuosina, olemme joutuneet elämään monenlaisten murrosten ja epävarmuuden keskellä. Diakonin hankeasiantuntija Marko Huhtala pohtiikin Diakon-blogissa nyt muutosten roolia elämässä.
Biologit olivat pitkään sitä mieltä, että kaikki joutsenet ovat valkoisia. Australiasta löytynyt musta joutsen sekoitti asiat täysin. Liike-elämään on tästä tullut sanonta mustista joutsenista. Ne ilmestyvät tilaamatta ja pyytämättä. Maailmanlaajuisesti olemme katselleet viimeiset vuodet näiden mustien joutsenten laskeutumista maailmanhistorian näyttämölle. Moni asia totutussa elämässämme on muuttunut tai tulee muuttumaan näiden muutosten ja murrosten seurauksena.
Helmikuussa tulin itse ihmettelemään työntekijänä diakonialaitosten maailmaa. Tein aluksi analyysiä muista diakonialaitoksista ja omasta toiminnastamme. Kartoittaessani hankemaailman uusia avauksia tulevat muutokset ja murrokset työssämme ja yhteiskunnassa tuli hyvin näkyviin.
Mehän ihmisinä rakastamme muutoksia. Useimmista maiseman vaihdos matkustamisen merkeissä on mukavaa. Moni rakastaa sisustamista tai kokeilee uusia harrastuksia jne. Silloin kuin muutos koskee työhön tai muihin elämän peruspilareihin liittyviä muutoksia ne ei kovin useasti olekaan muutoksia, joista pitäisimme. Kun saamme muuttaa ja tehdä muutoksia pidämme siitä, mutta kun olemme muutoksen kohteena emme enää nautikaan muutoksista.
Rohkeasti uutta kohti
”Älä koskaan anna hyvän kriisin mennä hukkaan”, kerrotaan Britannian toisen maailmansodan aikaisen pääministerin, Winston Churchillin sanoneen. Lukiessani kirjan Porin Diakonialaitoksen historiasta tuli hyvin selväksi, että muutoksia on aika ajoin ollut. Olemme luoneet monenlaista toimintaa ja usein sitten yhteiskunta on kiitollisuudella ottanut luomistyömme hedelmän vastaan. Näissä tilanteissa olemme laitoksena joutuneet muutoksen rattaisiin ja aina on selvitty ja löydetty uusi suunta. Oleellista on ollut se, että emme ole voivotelleet muutosta, vaan rohkeasti tarttuneet uuteen. Armeijan kielellä sanottaisiin, että ei saa jäädä tuleen makaamaan.
Peilatessamme organisaatiotamme maailmanlaajuiseen ja kansalliseen tilanteeseen voimme vain sanoa, että meitä tarvitaan. Muutokset ja murrokset ovat meidän leipämme. Voidaksemme olla olemassa me tarvitsemme muutosta ja muutos tarvitsee meitä. Tämä ”voittava strategia” nousee hyvin vahvasti arvopohjastamme. Laupeus on aina syntynyt hätään.
Menneessä on tulevaisuuden siemen
Meidän tulee tunnistaa vahvoja ja heikkoja hädän merkkejä yhteiskunnasta, etsiä keinoja ja kumppaneita, nostaa keskusteluun ja tarttua tarjottuun työhön. Tehdä sitä, mitä rakastamme, eli muuttaa asioita ja maailmaa. Kuulostaa suureelliselta, mutta suuret muutokset ovat aina alkaneet pienistä aluista.
Ellemme tunne mennyttä, emme voi luoda tulevaisuutta. Menneessä on aina tulevaisuuden siemen. Meillä on vahva Diakonkylä monine toimintoineen, joita on viisaudella rakennettu. Tulevaisuus ei ole koskaan kokonaan uutta vaan viisasta rakentamista hyvälle kivijalalle. Muutosta ei voi koskaan tehdä vain muuttamisen halusta, vaan aina säilyttäen hyvä ja rakentaen sen päälle uutta. Otetaan muutoksen ajoista siis kaikki irti.
”Ellemme tunne mennyttä, emme voi luoda tulevaisuutta. Menneessä on aina tulevaisuuden siemen.”
Kiitos hienosta kirjoituksesta!
Kiitos Marko hienosta kirjoituksesta! Muutos on aina myös uusi mahdollisuus.