Äitinä vuonna 2021
Julkaistu:Diakonin henkilöstöjohtaja Tarja Pääkkönen pohtii äitiyttä, äidin monia rooleja ja niiden muutoksia ajan saatossa näin äitienpäivän lähestyessä. Yksi asia ei muutu, äiti on aina äiti.
Perinteinen ja syvälle historiaamme juurtunut äitienpäivä lähestyy. Monin tavoin haluamme muistaa äitejä, isoäitejä, ja isoisoäitejä. Päivään liittyvä kevään valoisuus ja valkovuokkoihin pukeutunut luonto herättää positiivisuuden ja ajatuksen jostakin kauniista.
Suomessa ensimmäistä äitienpäivää vietettiin vuonna 1918 mutta vain Alavieskassa opettaja Vilho Reiman aloitteesta. Juhlasta ilmoitettiin kirkollisissa ilmoituksissa sunnuntaina 23. päivänä kesäkuuta 1918 seuraavalla ilmoituksella:.
”Kotiyhdistyksen toimesta toimeenpannaan koko Suomessa äitien päivän vietto ensi heinäkuun 7. päivänä. Vietämme täällä Alavieskassakin äitien päivää heinäkuun 7. päivänä kello 6 illalla kansakoululla, jolloin useita puheita pidetään ja laulua sekä kertomuksia saadaan kuulla. Puhujaksi toivotaan saatavan rouva Sariola Kalajoelta, Aili Sarkkila, J. Järvelä ym. Tähän juhlatilaisuuteen kutsutaan kaikki äidit Alavieskan eri kyliltä, mutta erittäinkin maanpuolustuksessa kaatuneiden sankarien äidit. Toivotaan, ettei tilan ahtauden tähden lapsia eikä nuorta väkeä otettaisi mukaan.
Tilaisuudessa on teetarjoilu, mutta jokaisella olkoon sokeria muassansa.
Hengellinen laulukirja mukaan.”
Rakas äiti, äippä, mutsi
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Äitiä, äippää, mutsia, mummia, mummua, mummoa, mammaa, mumskia ja isomummoa hemmotellaan korteilla ja erilaisilla lahjoilla. Jos ei päästä yhdessä nauttimaan kakkukahvista niin soitellaan tai ollaan netin kautta yhteydessä.
Diakonialaitoksen alueella asuu monia äitejä ja isoäitejä. Samoin meillä työskentelee koko joukko äitejä ja mummeja. Porteistamme kulkee äitienpäivän aikaan lasten ja lastenlasten ryhmiä. Joskus olemme myös viettäneet yhteistä äitienpäivää.
Maailma muuttuu – mäntysuovasta ja tummelista anti-age voiteisiin
Äidin rooli on historian kuluessa muuttunut ja silti ei ole. Vuosisadan alun maanviljelysvoittoinen elämä on vähitellen muuttunut teollistumisen ja palvelujen kehittymisen myötä. Teknologia on tullut avuksi kotitöihin (joita äidit pääasiassa vuosia tekivät yksinään tai tyttölasten avustuksella) ja toisaalta isien rooli kodin ja lasten hoidossa on kasvanut samalla. Perinteiset roolit toki vielä näkyvät monesti – osin ehkä myös omana valintana.
1900-luvun alkupuolen äidit tekivät kotityöt, hoitivat kasvimaata ja eläimiä, auttoivat pellolla, pesivät pyykkiä avannossa ja ompelivat vaatteensa kotona. Kauneutta hoidettiin mäntysuovalla ja lypsyvoide Tummelilla. Nyt kaikkeen tähän on koneita ja vaatteet voi halutessaan ostaa nettikaupasta. Kauneudenhoitovälineitä ja ehosteita löytyy tuhansia ja anti-age tuotteet ovat päivän sana. Isomummon luona vieraillessa huomaa, kuinka paljon kehitystä ja muutosta hän on nähnyt ja miten hän elää tätä päivää nauttien siitä.
Olen itse kolmen lapsen äiti ja kahden lapsenlapsen mummi. Vaikka omat lapseni ovat syntyneet aikakautena, jolloin automaattipesukoneet olivat normaalia arkea, monet asiat ovat silti muuttuneet.
Siinä missä minä pesin ja silitin sideharsovaippoja ja tein säilykkeet (punajuuret, porkkanat ja suolakurkut) ja vauvan soseet itse, lapseni ostavat niitä suoraan kaupasta. Toki ruoan terveellisyyteen ja luonnonmukaisuuteen panostaminen on johtanut siihen, että useat vanhemmat tekevät myös nykyään itse ruokaa alusta lähtien.
Vanhemmat eivät käytä aikaa pullojen keittämiseen vaan siihen on omat laitteet. Ruoka lämpenee vesihauteen sijasta mikrossa. Vapautuvalla ajalla voi vaikka harrastaa vauvauintia tai vauvamuskaria. Lastentarvikeliikkeestä voi ostaa mitä ihmeellisimpiä asioita kuten konttauskypärän tai ergonomisesti muotoillun ensilusikan.
Äiti on aina äiti
Mikä sitten ei ole muuttunut? Äidin merkitys turvana, lämpimänä sylinä, lohduttajana, esitaistelijana kovassa maailmassa – se ei ole kadonnut minnekään. Äidit rakastavat ja huolehtivat ehdoitta riippumatta siitä, kuinka vanha lapsi jo on. He tekevät edelleen lasten ja lastenlasten mieliruokaa, kutovat kirjoneuleita syksyn muotiväreissä, tulevat pulkkamäkeen, melontaretkelle ja huvipuiston järkyttäviin laitteisiin. He puhaltavat kipeään sormeen ja auttavat matematiikan tehtävissä. Äidit nuhtelevat ja ripittävät tarvittaessa ja luovat turvallisia rajoja kasvaa.
”Äidin merkitys turvana, lämpimänä sylinä, lohduttajana, esitaistelijana kovassa maailmassa – se ei ole kadonnut minnekään. Äidit rakastavat ja huolehtivat ehdoitta riippumatta siitä, kuinka vanha lapsi jo on.”
Tarkoitus ei ole mitenkään vähätellä isän roolia, näen sen yhtä tärkeänä. Tässä haluan kuitenkin tuoda esille meidän työtätekevien tai kotona olevien äitien merkityksen. Hoivaa, huolenpitoa ja rakkautta kun riittää monesti vielä naapurinkin lapsille tai sijaislapsille.
Nuorena hoitajana olin tilanteessa, jossa 70-vuotias tytär tuli vierailemaan äitinsä luona vanhainkodissa. Äiti halasi tytärtä kovasti ja tenttasi, mitä tällä oli päällään (oli talviaika), onko syönyt hyvin ja miten on muuten pärjännyt. Huoli oman lapsen terveydestä ja selviytymisestä ei ollut kadonnut mihinkään vuosien aikana. Tilanne jäi mieleeni, koska se oli niin lämminhenkinen ja tytär suhtautui äidin huoleen hienosti.
Kaikilla meillä ei ole ollut mahdollisuutta tavata äitiämme säännöllisesti. Hän on ehkä kuollut tai asuu kaukana meistä tai suhde on muutoin särkynyt. Ehkä isoäiti on voinut korvata tätä menetystä. Tai teknologia lähentää meitä ainakin kuvan välityksellä. Tai ehkä joku muu meille tärkeä henkilö on lähellä äidin roolia. Kaikki me joskus tarvitsisimme lohduttajaa ja valon kantajaa.
Vietämme äitienpäivää monesti työn merkeissä. Diakonialaitoksella jaamme hyvää työn kautta – huolehdimme ja hoidamme lämmöllä. Käymme täälläkin yhteiseen kahvipöytään ja saatammepa heläyttää keväisen laulun.
Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille
– nautitaan elämän kiemuroista, itketään, nauretaan ja mennään rohkeasti tulevaan!
