Ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä DiakonKylän ympäristössä
Julkaistu:DiakonAsumisen asumisohjaaja Lotta Ripatti pohtii kirjoituksessa ystävyyttä ja hienoja tarinoita ystävyydestä, joihin hän on törmännyt ikäihmisten parissa työskennellessään. On hienoa, miten uusia ystävyyssuhteita voi löytää vielä aikuisiälläkin. Niin kuin yleensäkin kyläyhteisössä, DiakonKylässäkin näkyy vahvasti yhteisöllisyys ja välittämisen henki. Jokainen on lähimmäinen.
Olen erittäin kiitollinen siitä, että saan työskennellä sellaisessa ympäristössä, jossa ihmisillä on mahdollisuus päästä toisten ihmisten seuraan, saada aitoa vuorovaikutusta ihmisiltä ja kohdata samassa elämäntilanteessa kulkevia ihmisiä. Ihminen tarvitsee lähelleen toista ihmistä, tai ainakin turvan siitä, että on joku, keneen voi ottaa yhteyttä silloin kun on murheita, huolia tai onnen hetkiä elämässä.
Erilainen ystävänpäivä 2021
Tänä vuonna ystävänpäivä on toisenlainen kuin viime vuonna. Viime vuonna tähän aikaan ystävänpäiväviikolla seisoin kauppahallissa ystävänpäivätapahtumassa, jossa ihmisiä liikkui ympäriinsä, ihmiset kättelivät toisiaan ja rohkenin itsekin taputtaa ihmisiä olkapäihin. Silloin ei ollut vielä Suomessa tietoakaan siitä, millainen tilanne kuukauden päästä tulisi olemaan.
Jos silloin olisi minulle sanottu, että ensi vuonna ystävänpäivän halaukset annetaan etänä, kasvot vahvasti peitettynä, turvaväliä noudattaen, niin en olisi uskonut. Tässä sitä ollaan nyt siinä tilanteessa, mutta tärkein ei ole kadonnut, ystäväni. Väitän myös, että lähimmät ystävyyssuhteeni ovat vahvistuneet tämän erikoisen vuoden aikana. Hädässä ystävä tunnetaan, niin vanha sananlaskukin kertoo. Ja olen myös sitä mieltä, että tällaisten kriisien keskellä, tosi ystävät erottuvat joukosta.
”Hädässä ystävä tunnetaan, niin vanha sananlaskukin kertoo. Ja olen myös sitä mieltä, että tällaisten kriisien keskellä, tosi ystävät erottuvat joukosta.”
Ystävyydellä ei ole kynnyksiä
Eräs DiakonKylän asukas totesi minulle hienosti, että täällä ei ystävyydellä ole kynnyksiä. Apua uskaltaa kysyä keneltä vaan, ja hienoa on, kun uskaltaa naapurin oven takaa käydä lainaamassa kananmunia tai jauhoja, jos ne ovat päässeet loppumaan juuri leipomisen hetkellä.
Olen omassa työssäni nähnyt sen, miten alueella on syntynyt uusia ystävyyssuhteita ja löytynyt uudelleen vanhoja. Koen, että ystävystyä voi aina, jos pitää silmät ja mielen avoimena. On hienoa huomata, että ystäviä on mahdollista saada elämäänsä aikuisiälläkin. Ystävyyssuhteita voi olla myös eri mittaisia – toisten ystävien kanssa matka jatkuu läpi elämän, toisten kanssa ystävyys kestää vain pienen hetken.
”Täällä ei ystävyydellä ole kynnyksiä. Apua uskaltaa kysyä keneltä vaan.”
Yhteistila mahdollistaa yhteisöllisyyden
Työnkuvaani kuuluu ohjata erilaisia toimintatuokioita ikäihmisille alueellamme. Pääsen päivittäin osaksi iloisiin hetkiin, joissa näen erityisen läheltä sen, miten ikäihmiset ovat alueella ystävystyneet ja saaneet kokea yhteisöllisyyden tunnetta. Kerrostalojen käytävällä käy iloinen puheensorina ja hississäkään ei tarvitse kokea hiljaisia hetkiä. Täällä työskennellessä tulee itselle hyvä mieli, jokaisesta välitetään.
Uskon vahvasti siihen, että asuinkerrostaloissa suuri merkitys yhteisöllisyyden tunteen syntymiseen on se, että asuinkerrostaloissa on avoin yhteistila. Tilaan on helppo kaikkien halukkaiden tulla.
Itselläni on paha tapa ajatella aina liikaa sitä, että jos kutsun ystäviä kylään, niin pitäisi olla siisti koti ja hyvää tarjottavaa. Asia ei kuitenkaan näin ole. Ystävä tulee kylään, vaikka koti olisi sotkuinen tai kahvi olisi päässyt loppumaan.
On ihana huomata, miten asukkaat ovat ottaneet yhteistiloja käyttöönsä. Milloin tilassa on käsityöpiiriä, milloin Ukko-kerhoa, milloin juhlitaan uutta vuotta yhdessä tai juodaan iltapäiväkahveja. Toiset tykkäävät olla myös omassa rauhassa ja sekin on hyväksyttyä. Täällä jokainen saa elää omanlaistaan elämää.
Ystävyys ei ole itsestäänselvyys
Mielestäni ystävyydessä on parasta se, että saa olla oma itsensä ystävien seurassa. Ystävät arvostavat ja kunnioittavat minua sellaisina kuin olen. Pidän myös siitä, että ystävyys ei vaadi viikoittaista näkemistä vaan enemmänkin on kyse siitä, että juttu jatkuu seuraavalla kerralla siitä mihin viimeksi se jäi.
Ystävyyssuhteissa laatu korvaa määrän. Mielestäni riittää, jos on yksikin hyvä ystävä.
Haluan kehottaa kaikkia näin ystävänpäiväviikolla olemaan kiitollinen ystävistään ja läheisistään. Itselläkin on ollut elämän matkalla erilaisia ja eri mittaisia ystävyyssuhteita. Jokaisesta ystävyydestä olen saanut tuntea kiitollisuutta. Toiset ystävyyssuhteet kestävät vähemmän aikaa, ja toiset jatkuvat elämän loppumetreille asti.
Sain töissäni myös kerran viisaan neuvon eräältä rouvalta. Hän kertoi, että hän ei aio enää siirtää ikinä ystävänsä näkemistä. Voi olla, että joskus tuleekin päivä, jolloin on liian myöhäistä ottaa yhteyttä ystäväänsä. Eli haluankin kannustaa näin ystävänpäivänä, sekä useasti muutenkin, muistamaan ystäviä puhelulla, postikortilla tai etäyhteydellä, jos ei konkreettisesti voi mennä kylään.
Lopuksi haluan sanoa, että pitäkää huoli ystävistänne ja rakkaimmistanne. Muistakaa, että pienikin hymy voi pelastaa toisen huonon päivän! Maskien takaa on vaikea hymyillä, mutta katsotaan toisiamme silmiin ja hymyillään silmillä!
Ystävänpäiväterveisin
Lotta
